...ja sinä et enää tiedä.
Heipä hei vaan taasen. Ajattelin, että kun oon ollu silleen ihan hiljaa täällä voinnistani lähiaikoina ni nyt sitte pääsisitte ajan tasalle tän tekstin avulla. Tai jotain.
First of all, nukun ja syön ihan hirveen huonosti taas.
Tän viikon aikana oon nukkunu varmaan yhdet yöunet ja senkin pätkissä. Päivällä oon sitte sammuillu välillä silleen n.puoleks tunniks kerrallaan ja sit taas heränny.
Syöminen on vaan jääny. Söin Maijulla käydessä niin helkkarin paljon, etten kyllä pariin päivään koskenutkaan ruokaan... Ja nyt tää on sit jatkunu tällasena, et syön vaan kerran päivässä, jos sitäkään. Tiistain ja keskiviikon selvisin yhdellä näkkärillä, joten ei hyvä. Tosin oon laihtunu kolme kiloa neljässä päivässä...
Eilen koin jotain hämmentävää, sillä meinasin pyörtyä suihkussa. Yhtäkkiä tuli vaan tosi huono olo ja alkoi oksettaa ja pyörryttää... Jouduin pitämään molemmin käsin tukea seinästä/pesukoneesta ja lopulta menin suosiolla istumaan lattialle. Hetken ajan kaikki vaan pyöri enkä saanu henkeä, mut sit se meni ohi. Kroppa tosin tärisi vielä pitkään sen jälkeen.
Noh, onneks se helppas siitä sitten kun lähin Turvikselle syömään sushia. Kyseistä ruokaa ei vaan voi vastustaa~
Niin ja joo, käväisin tossa yks päivä oponkin luona. Se sanoi, että olen kuulemma hirmuisen vahva ja että se pystyy oikein näkemään mun hartioita alaspäin painavan myllynkiven. Hassu naikkonen, mut on kiva kun se ymmärtää.
Psykologi sitten taas ehdotti mulle osastojaksoa nyt kun mulla on tällanen huonompi kausi meneillään. Tai sit meen takas sinne päiväsairaalalle. Dunno' - let's see.
Tällä hetkellä olen siis vaan hirmu itsekriittinen, voimaton ja huonosti syövä/nukkuva otus, joka stressaa juuri nyt raha-asioita ja ulkonäköään.
Kysykää ihmeessä, jos jotain jäi epäselväks.
-END