Ne soittavat...

...ja sinä et halua vastata.

Tänään on ollut huono päivä. Tosin nyt on ollut taas tosi huonoa aikaa jo pari viikkoa(eli toisin sanoen oon pitäny kaiken taas sisälläni) ja musta tuntuu, et oon vaan masentuneempi ja aneemisempi päivä päivältä...

Raha-asiat, ihmissuhteet, itsetunto, ulkonäkö... Kaikki painaa niskaan ja haluaisin vaan nukkua koko loppu elämäni. En vaan jaksa olla hereillä, sillä hereillä oleminen muistuttaa mua siitä, kuka olen ja missä tilanteessa. Nukkuessa voin vaan olla(jos siis olen syönyt unilääkkeen, joka vie painajaiset) eikä mun tarvitse huomioida silloin yhtään ketään - ei edes itseäni.
Itkettää vaan ihan sairaasti, mutten pysty itkemään ja sen takia alkaa ahdistaa... Miksi oon tällanen?!

Mulla on kylmä...

Löysin muuten tässä yks päivä ihan muhun sopivan biisin...
"Do you know what it's like to feel ugly all the time?"

Lisäks oon alkanu tupakoimaan paljon useemmin ku aiemmin. Ennen poltin vaan ku join, mut nykyään poltan ihan muutenkin... Tupakka on pahaa, mutta se korvaa ruoan ja unen tarvetta. Lisäksi on jokseenkin hauskaa kun tietää, että voin vahingoittaa itteäni niinkin yksinkertasesti ku tupakoimalla. En tiedä. Oon sekasin.



Huoh. Voisin kattella jotain leffoja, ettei tarvii olla ihan keskenää ajatuksiensa kanssa...

-END

Ne kysyvät...

...ja vastaat kieltävästi.

Viikonloppu takana ja uusi kouluviikko edessä... Tosi ihanaa.
Totta puhuakseni haluaisin vaan jäädä kotiin ja unohtaa koko muun maailman olemassaolon. Ei siinä, ihmiset on kyllä ihan mukavia, mutta kun oma pää on liian sekasin enkä vain osaa olla.
Koulussa olen kyllä joo käynyt... Mutta tosiaan vain käynyt. Toistan samaa kaavaa- menen koululle, kävelen sisään, vedän hupun päähän, pelkään ja panikoin... Lopulta en pääse edes luokkahuoneeseen asti vaan karkaan, sillä paniikkikohtaus iskee = melkeinpä juoksen pois koulusta ja piiloudun ensimmäisen mahdollisen nurkan taakse rauhoittumaan.



Inhoan heikkouttani.

En tiedä enää mitä tehdä koulun suhteen kun aina sinne mennessä ahdistun niin hirveesti... Siellä on liikaa ihmisiä, liikaa vastuuta ja odotuksia.
Tästäkään asiasta en oo puhunut psykologille kun en uskalla... Tiedän jo mitä se sanoo... "Sun pitää vaan opetella sietämään sitä ahdistusta ja altistaa itses sille", mutta ei se toimi niin. Altistan itteni sille ahdistukselle joka kerta kun menen koululle, muttei se siitä helpota, vaikka kuinka niin haluaisin. Huokaus.

Ahdistaa kaikki.



Ahdistus on hyvinkin iso osa nykyään mun elämää. Mua ahdistaa ihan liian monesti yhden päivän aikana, enkä tykkää ollenkaan... Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö kyllä löytyy, muttei se koskaan oikeen näin pahaksi oo äitynyt. Tahdon vaan nukkua ja elää omassa maailmassani näiden neljän seinän sisällä- sillä tavoin en häiritse ketään eikä kukaan pääse liian lähelle mua.

Hum. Aiheesta kukkaruukkuun, tänään oli turviksen maalausilta ja sieltähän toi otsikkokin tulee. Tarjosivat ruokaa ja söin pari kalapuikkoa ja sipulirengasta, hiukan lohkoperunoita ja salaattia... Iltapalaa ne tarjosi kun olin lähdössä, mutta kieltäydyin.

Tämän päivän syömisiksi siis kerääntyi:
-Lohkoperunoita
-2 kalapuikkoa
-2 sipulirengasta
-salaattia
-hiukan jäätelöä
-juustoa

Nopeesti laskettuna tossa on joku 900kcal...
Eli suomeks sanottuna ihan ketusti liikaa. Huomenna kyllä skarppaan tän syömiseni kanssa... Toisaalta normisti syön vähintään sen 1200kcal per päivä ku en laske kaloreita ni putos se jo 300kcal alemmas. Huomenna toiset 300kcal alemmas ni oisin tyytyväinen.

Tänään kuluttanu about 2500kcal, joten kun söin 900kcal ni kehosta läks 1500-1600kcal. Melko kehno tulos kyllä verrattuna siihen, et aiemmin läks helposti se 2000-3000kcal... Perkele.
Ketuttaa niin isosti et pian meen ja ostan vaan kurkkua joka päivä ja syön ainoostaan sitä. Vähemmän kaloreita ku omenassa, repikää siitä!



...Okei, nyt lopetan ennen ku kyllästytän ihmiset puheillani. Öitä!

-END

Ne suunnittelevat kanssasi...

...ja sinua alkoi ahdistaa.

Alkoi siis ahdistaa se ainainen yksi ja sama asia... Se, kuinka läski olen yhä vieläkin.
Suunnitteilla on siis tosi ihana cossi(ja toteutankin sen, vaikka mikä olis), mutta olis niin paljon hienompaa cossia kun olis paaaaaaaljon pienemmän kokonen...
Jätin kalorien laskennan kokonaan pois tässä viimesen kuukauden aikana ja olen lihonut 3-4kg sen seurauksena. Kyrsii isosti ja nyt päätin ottaa kalorilaskennan takasin arkisiin tottumuksiin - sillä saa kummasti pidettyä aisoissa syömisiään ja liikkuukin joskus.

Tahdon vain olla normaalipainoinen...

Huokaus.
Ostin tänään kirpparilta kengät sitä cossia varten ja Hancock-leffan. Se on ihana pätkä.
Niin siis sain tänään rahaa, joten sain maksettua pari sellasta niskaan painanutta laskua pois alta. Toivottavasti maanantaina tulee sitte jonkin verran lisää rahaa, että saa vuokrat maksettua ynnä muuta mukavaa...

.....inhotttaa.

Jep, ällöttää minä itse, ylläri. (näin kauan sain pidettyä aiheen jossain kevyemmässä, hah)
Oon saamaton laiska paska, joka ei saa aikaseks ees parin kilon pudottamista prkl... Ahdistaa ja äh. Tahdon vaan olla joku muu hetken ajan, jottei tarvis 24/7 olla näiden mun kamalien itsesyyllistävien ajatusten kanssa...

Tekee mieli syödä. Voi räkä.

Tai no, korjaan edellisen - tekee mieluumminkin mieli ahmia ihan sikana jotain. Voisin tehdä paljon jotain ruokaa ja syödä ihan sikana, jollei kello ois jo noin ja jollei kämppis nukkuis... Ehkä mutustan vaan purkkaa ja yritän hillitä tätä ahmimis-fiilistä...
Tosin tiedän jo etukäteen, etten pysty hillittemään syömistäni sillon ku tulee tällanen itseinhokohtaus. Huoh. Toivottavasti en herätä kämppistä vahingossa... Siitä mun syyllistävät ajatukset vasta villiintyiskin.

Ehkä vaan yritän mennä nukkumaan tai jotain... En tiedä.

PS. Kiitos kaikki rakkaat, jotka jaksatte lukea näitä ah, niin selkeitä merkintöjäni... Köh. Olette ihan mahtavia kaikki! (Hui, melkee 50 jo! Te lisäännytte salakavalasti!)

-END