keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Ne uskovat sinuun...

...Mutta sinä et usko itseesi.

Heräsin näin ihanasti neljän aikaan painajaiseen, jota en edes muista ja nyt on ihan hirveä olo... Onko väärin olla tällainen? Jos ei niin miksi sitten musta tuntuu niin väärältä, niin kamalalta?
Äh. Ja päätä särkee taas. *sigh*

I feel like I'm lost
lost in my dreams
lost in my life...
Why there's no-one to guide me?

The headache feels so strong...
Why it doesn't go away?
Why it won't leave me alone?
Somebody bring me the medicine to kill it.

Fuck this shit.
Too many pills
and the ache still
isn't going anywhere.

This is all
too confusing
too complicated
too hard
too lonely
and too fake for me.

My heart's giving up
and the only thing that's left
is my perfect glasgow-smile.


Hum. Teki vaan kirjottaa jotain ylös ja enkuks on jotenki helpompi löytää oikeet sanat... Et joo, näin täällä taas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti