Ne katsoivat sinua oudoksuen...

...mutta sinä hymyilit sateenvarjosi alla.

Niinsiisjoo.
Unohdin pistää ylös aiemmat tän päivän fiilikset.
Pistin tänään hiukset ja meikit pitkästä aikaa kouluun. Ja sit satoi ja hiusset oli ihan lytyssä. Hmph.

Joo ja tänään oli Turvatalon taide-ilta. Menin sinne hiukan varautuneella fiiliksellä, mut kyl se siitä sitten helppas kun alettiin maalaan. Ihmiset ylisti mua ihan liikaa ja olin ihan nolona... Teki mieli mennä piiloon sinne pöydän alle. ;w;
Tapasin siellä parikin tosi mukavan olosta tyyppiä ja lupasin sen yhen kanssa mennä huomennakin Turvatalolle maalaamaan. Hyvin jännä tyyppi oli hän. Teki taulun, mikä oli kirkkaan pinkki ja siinä luki neonvihreellä HOMO... o__o

Niin ja joo! Käytiin Tiutiun kans Raxissa~! Oli tosi mahtia viettää sen kanssa aikaa taas ihan kaksin kun musta sillon yhessä vaiheessa tuntui, että me jotenkin etäännyttiin... Puhuttiin kaikesta mahollisesta ja stalkattiin Rikua, joka seisoi punasis valoissa.

Koko päivän satoi. Mutta! Mä niin rakastin tulla ulos Turvatalolta siinä kasin aikaan ja katella tasasta sadetta pinkin sateenvarjoni suojista. Oli tosi nättiä kun kaupungin valot heijastui märästä tiestä ja pisarat plumpsahteli lätäköihin~<3
Kirjotin ihan pskan runonkin siinä olotilassa:

Sada, sada taivas tumma
Pudota kauniita pisaroita
Minun mieleni rauhoita,
vie huoleni kasvoilta.

Voin iloinen olla pinkin varjoni alla.

Sada, sada taivas suuri
Tanssi hiljaa lammikoissa,
ropise puun latvoissa.
Anna minun sinulle hymyillä,
sinua ihailla.

Sada, sada lempeästi,
seuraa kotimatkaani
Seuraa aina uniin asti
piilota painajaiseni.

Sateelle hymyni omistan,
se ei tuomitse vaan tanssii vapaana.
Olen onnellinen,
vaikka hetken vain...

Minä, sade ja sateenvarjo.

...Joten joo. Surkeaa riimitystä, I know. Mutta se ei oo se pointti. xD
Hum. Oli siis melko hyvä päivä kunnes mulle soitettiin... =.=U

Ne pilasivat jo sinun elämäsi...

..ja nyt ne koettavat tehdä saman sinulle tärkeälle ihmiselle.

...Vittu. Mä niin vihaan mun vanhempia satan.
Ne idiootit pilaa mun pikkuveljen elämän. Ne teki sen jo mun ja mun isosiskojen elämille, miks siis Markuksellekin!?
Haistakoot paskat.
Nyt sit vituttaa sen verran, että ARGH. Ketää vapaa-ehtosta nyrkkeilysäkiks?

Mut onneks huomenna verkosto-tapaaminen ja pääsen hiukan puhumaan asiasta sossutädeille. Miettisin että voisin tehä niin, että heti kun täytän 18, otan pikkuveljen mun luo asumaan. Isosiskoista toinen ei oo kykeneväinen ottaa sitä huostaansa millään ku se on niin sekasin ja toisella on 1½-vuotias pikkunen poika ja työt ni sille se tekis tiukkaa... Mut mulla ei oo työtä, ei lapsia hoidettavana, ei miestä, joka ei tykkäis ideasta ja loppujen lopuks oppisin pikkuveljen elättämisen avulla vastuuntuntosemmaks, right?
...Jos siis vaan sossu antais mulle rahaa siinä vaiheessa sen verran, että saisin maksettuu kaksion vuokran ja ruoat pöytään.

Tahdon Markuksen pois sieltä Helvetistä, jonka läpi mä jo kahlasin.

Mä niin inhoon meidän vanhempia. *huokaus*
Voisinkohan pyytää sossuja harkitseen tota, että Markus muuttais tänne ens vuonna? Jos alkaisin käydä töissä ja hommaisin meille sit enempi rahaa? Ens vuonna ajaisin ajokortinkin ni voisin sit kuskata pikkuveljee, jos se tarvis kyytii... Voisin saada sillon paremmin töitäkin kun on ajokortti. Asumislisän sais kuitenkin sen 80% vuokrasta kelalta, sit opintoraha, toimeentulotuki ja sit jos jotai töitä tekis...
Elättäiskö sillä 2 ihmistä jo?
Ehkä tiukkaa tulis, mut ois se parempi ku antaa pikkuveljen kärsii tuolla. Ehkä voisin myydä maalauksia/tauluja tai jotain vielä lisäks? Mistä muualta saisin rahaa? Jos tekis viikonlopputöitä ja sit viikkosin satunnaisesti iltatöitä?

Äh, kertokaa mulle mistä saan rahaa vielä enempi.

Jos Markus muuttaa tänne ni sit ois hoidettavana molempien bussikortit/autovakuutus+bensat ja muut(riippuu hommaanko auton vai en), kotivakuutus ja vuokra isommasta kämpästä, ruoat kahelle, vaatteet kahelle, mun koulukirjat, Markuksen koulun kaikki maholliset laskut, mun koulun maksut, harrastus Mamulle(se ihan varmana tarvii jonkun aktiviteetin), lisä-astiat ja aterimet, nettimaksu, juna-/bussimatkat kahelta vierailee välillä vanhemmilla... Ja tietty aina tarvii jotain yleishyödyllisii tavaroita kuten hygieniatuotteet, pyyhkeet, lakanat...

...Ajattelenko mä liikaa?
Stressaa.
Huolettaa.
Tahdon Mamun pois sieltä.

Apua.

Ne nukkuvat rauhaisasti...

...Mutta sinä et saa unta.

EN SAA UNTA.
*huokaus* Katon nyt kolmatta tuntia putkeen Miyavin dvd-juttuja. Seuraavaks varmaan sit Hopeanuoli. Pakko istua kattomassa näitä. Jos pistän laitteet kiinni ja jään yksin ajatusteni kanssa niin en tiedä mitä tapahtuu...
Pelkään omaa mieltäni.
Ei ole kiva tämä. Huomenna(tänään) varmaan hukun sitten liikuntatunnilla väsymykseen kun on uintia~<3 Siellä kivasti lillun sitten ja mummelit menee paniikkiin. Linkkis ei varmaan edes huomais vaa menis suihkujen puolelle kyyläämään ku tytöt käy suihkussa... *hyrr*
Joo. Jospa pistäisin vielä Myviä soittimeen ja vaikkapa nypin nukkaa mun matosta samalla.
Kuulostaa hyvältä ajan vietteeltä, don't you think?

P.s. Ostin tänään vaa'an. Olen läski. Ihan vaakakin todistaa. Sekin masentaa kivasti... *eyeroll*

Edenin kaakelit ovat vihertävän valkeat
ja se kloorivesi kirvelee silmää.
Minä osaan kellua, isä.
Minä osaan kuplia, isä.
Minua ei vieläkään kylmää.

Vedet tulee ihon läpi
olet unohtanut taas.
Nuku sinä kevään yli
hän odottaa veden takana...

Ne näkevät sinun hymyilevän...

...Mutta eivät huomaa kyyneleitäsi.

Joo.
Tajusin, että oon laiminlyönyt täysin tän blogiin kirjottamisen... Mutta mulla on hyvä syy siihen. Ihan liikaa on tapahtunut ja en oo jaksanu kirjottaa asioista, joita en osaa edes pääni sisällä käsitellä kunnolla...

Ensinnäkin. Saatan olla vakavasti sairas.
Toiseks. Mun perhe on yhä paska. Isällä ilmesesti kaks naista nyt samaan aikaan...
Kolmanneks. Tunnen olevani aina vaan enemmän yksin. Mun positiivinen naamio vahvistuu koko ajan, eikä kukaan näe sen taakse.
Neljänneks. Seurustelen, mutten oo varma osaanko tuntea mitään erikoista ihmistä kohtaan...
Viidenneks. Mun maailma tuntuu kaatuvan. Ne asiat, joihin uskon ja luotan, katoaa yks kerrallaan. Oon tajunnu tässä lähiaikoina kuinka naiivi ja lapsellinen oon ollu tähän asti.

...Joten joo. Hiukan huono olla taas kerran.
Mut ketä mä muka voisin häiritä mun huonolla olollani? En ketään. Siskolla on oma elämänsä, kavereilla omansa. Tyttöystävää häiriin muutenkin jo ihan liikaa ja idioottimaisen käytökseni takia melkeen pilasinkin jo kaiken...
Musta tuntuu vaan, että haluan olla yksin ja nukkua.
Nukkua koko loppuelämäni.
Musta tuntuu, etten voi saavuttaa mitään.
Miksi siis yrittää noustakaan?
*sigh*

There's no words
to describe this numbness.
I wanna fall asleep
and never wake up.

You would forget me
I know you would.
And I believe that
it would be the best
for you.

You could just move on
and leave me here alone.
I would be
one of your memories
and nothing more.

I know you'd be happy without me.
All of you would.
So...
Why am I still awake?