...Mutta eivät huomaa kyyneleitäsi.
Joo.
Tajusin, että oon laiminlyönyt täysin tän blogiin kirjottamisen... Mutta mulla on hyvä syy siihen. Ihan liikaa on tapahtunut ja en oo jaksanu kirjottaa asioista, joita en osaa edes pääni sisällä käsitellä kunnolla...
Ensinnäkin. Saatan olla vakavasti sairas.
Toiseks. Mun perhe on yhä paska. Isällä ilmesesti kaks naista nyt samaan aikaan...
Kolmanneks. Tunnen olevani aina vaan enemmän yksin. Mun positiivinen naamio vahvistuu koko ajan, eikä kukaan näe sen taakse.
Neljänneks. Seurustelen, mutten oo varma osaanko tuntea mitään erikoista ihmistä kohtaan...
Viidenneks. Mun maailma tuntuu kaatuvan. Ne asiat, joihin uskon ja luotan, katoaa yks kerrallaan. Oon tajunnu tässä lähiaikoina kuinka naiivi ja lapsellinen oon ollu tähän asti.
...Joten joo. Hiukan huono olla taas kerran.
Mut ketä mä muka voisin häiritä mun huonolla olollani? En ketään. Siskolla on oma elämänsä, kavereilla omansa. Tyttöystävää häiriin muutenkin jo ihan liikaa ja idioottimaisen käytökseni takia melkeen pilasinkin jo kaiken...
Musta tuntuu vaan, että haluan olla yksin ja nukkua.
Nukkua koko loppuelämäni.
Musta tuntuu, etten voi saavuttaa mitään.
Miksi siis yrittää noustakaan?
*sigh*
There's no words
to describe this numbness.
I wanna fall asleep
and never wake up.
You would forget me
I know you would.
And I believe that
it would be the best
for you.
You could just move on
and leave me here alone.
I would be
one of your memories
and nothing more.
I know you'd be happy without me.
All of you would.
So...
Why am I still awake?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti