Ne tahtovat auttaa sinua...

...Mutta mielestäsi et ole sen arvoinen.

Perkele.
Joo, mulla todettiin siis depressio(masennus) tossa vähän aikaa sitten ja nyt ne yrittää saada mut syömään lääkkeitä ja kaikkee...
Mut mä en halua.
Ja musta tuntuu, et ei mun kannata.
Mä oon ansainnu tämmösen paskan fiiliksen, joten antakaa mun kärsiä se.
Ei kannata auttaa mua, en mä oo ansainnu sitä. Mun pitää selvitä kaikesta yksin niinku tähänkin asti.

Vittu. Mul on jotenkin niin sekava olo... Haluan olla yksin, mutten haluakaan. Haluan apua, mutta en tahdo kenenkään auttavan. Haluan jonkun mun lähelle, mut toisaalta en. Haluan luovuttaa kaiken, mutta haluan myös näyttää pystyväni jatkamaan... Äh, ahdistaa.
Olis ihanaa jos joku vaan tulis ja veis mut pois. Käskyttäis ja alistais niin, ettei mun tarvis miettiä yhtään mitään itse vaan eläisin pelkästään sille toiselle ihmiselle. Semmonen, joka ei välittäis paskaakaan mun tunteista ja saisin esittää onnellista koko loppuelämäni ajan. Siinähän mä oon hyvä.
Kai mä vaan tarviin lähelleni jonkun vahvemman ku minä. Jonkun, johon nojata.
Toisaalta en halua ketään lähelleni... Kukaan ei saa nähdä sitä, millanen mä oon oikeesti. Kukaan ei saa murtaa mun kuorta ja koskettaa mua liian syvältä...

Miten voi olla elämäänsä tyytyväinen samalla kun ei ole?

*HUOKAUS*
Mä valvon taas. En oo saanu unta tällä viikolla oikeestaan ollenkaan. Yöt kaikki oon kukkunu hereillä, yrittäen keksiä kaikenlaista tekemistä, jotten joutuisi olemaan yksin ajatuksieni kanssa tai en nukahtaisi... Jos nukahdan niin nään painajaisia ja oon yhä vaan väsyneempi seuraavana päivänä. Päivisin oon sitten kyl nukkunu hiukan kun keho ei enää jaksa ja vaan simahdan jonnekin. Tosin sillonkin se uni on vaan about tunnin pätkiä ja silleen...

Niin ja joo.
Mä oon huomannu, että multa lähtee hiukset... Vittu.
En syö, en nuku ja stressaan/masistelen koko ajan ni kyllähän sitä vähemmästäkin hiukset putoo.
Mä en haluu olla kalju, joten ois varmaan parasta ku sais tän mun pään takasin jonkinlaiseen järjestykseen melko pian... Mut miten?
Äh, tuli taas semmonen tyhjä olo. Ei niinku osaa oikeen olla enää masentunu, muttei osaa olla mitään muutakaan. Mä vaan... En ees tiedä saatana.
Taisin muuten tehdä kiroiluennätyksen tässä merkinnässä, jee.

Nii ja joo, voisin vaikka hiukan runoilla again...

Sinä näet minussa ihmisen
iloisen, positiivisen.
Minä näen vain sirkuksen
tunteiden epäselvien.

Mutta en minä todellakaan
pystyisi sinulle purkamaan
jos pyytäisit kertomaan
ja avautumaan.

Mistä edes avautuisin?
En edes tiedä mistä aloittaisin...
Sinun mielesi vain sekoittaisin
ja luotani karkottaisin...

Katso nyt, minähän hymyilen
olenhan sinusta onnellinen?
Lapsi täysijärkinen, positiivinen-
oliko sittenkään tasapainoinen?

En minä tiedä enää.
Olkaa hiljaa, jättäkää...
Unohtakaa.

Ne katsoivat sinua oudoksuen...

...mutta sinä hymyilit sateenvarjosi alla.

Niinsiisjoo.
Unohdin pistää ylös aiemmat tän päivän fiilikset.
Pistin tänään hiukset ja meikit pitkästä aikaa kouluun. Ja sit satoi ja hiusset oli ihan lytyssä. Hmph.

Joo ja tänään oli Turvatalon taide-ilta. Menin sinne hiukan varautuneella fiiliksellä, mut kyl se siitä sitten helppas kun alettiin maalaan. Ihmiset ylisti mua ihan liikaa ja olin ihan nolona... Teki mieli mennä piiloon sinne pöydän alle. ;w;
Tapasin siellä parikin tosi mukavan olosta tyyppiä ja lupasin sen yhen kanssa mennä huomennakin Turvatalolle maalaamaan. Hyvin jännä tyyppi oli hän. Teki taulun, mikä oli kirkkaan pinkki ja siinä luki neonvihreellä HOMO... o__o

Niin ja joo! Käytiin Tiutiun kans Raxissa~! Oli tosi mahtia viettää sen kanssa aikaa taas ihan kaksin kun musta sillon yhessä vaiheessa tuntui, että me jotenkin etäännyttiin... Puhuttiin kaikesta mahollisesta ja stalkattiin Rikua, joka seisoi punasis valoissa.

Koko päivän satoi. Mutta! Mä niin rakastin tulla ulos Turvatalolta siinä kasin aikaan ja katella tasasta sadetta pinkin sateenvarjoni suojista. Oli tosi nättiä kun kaupungin valot heijastui märästä tiestä ja pisarat plumpsahteli lätäköihin~<3
Kirjotin ihan pskan runonkin siinä olotilassa:

Sada, sada taivas tumma
Pudota kauniita pisaroita
Minun mieleni rauhoita,
vie huoleni kasvoilta.

Voin iloinen olla pinkin varjoni alla.

Sada, sada taivas suuri
Tanssi hiljaa lammikoissa,
ropise puun latvoissa.
Anna minun sinulle hymyillä,
sinua ihailla.

Sada, sada lempeästi,
seuraa kotimatkaani
Seuraa aina uniin asti
piilota painajaiseni.

Sateelle hymyni omistan,
se ei tuomitse vaan tanssii vapaana.
Olen onnellinen,
vaikka hetken vain...

Minä, sade ja sateenvarjo.

...Joten joo. Surkeaa riimitystä, I know. Mutta se ei oo se pointti. xD
Hum. Oli siis melko hyvä päivä kunnes mulle soitettiin... =.=U

Ne pilasivat jo sinun elämäsi...

..ja nyt ne koettavat tehdä saman sinulle tärkeälle ihmiselle.

...Vittu. Mä niin vihaan mun vanhempia satan.
Ne idiootit pilaa mun pikkuveljen elämän. Ne teki sen jo mun ja mun isosiskojen elämille, miks siis Markuksellekin!?
Haistakoot paskat.
Nyt sit vituttaa sen verran, että ARGH. Ketää vapaa-ehtosta nyrkkeilysäkiks?

Mut onneks huomenna verkosto-tapaaminen ja pääsen hiukan puhumaan asiasta sossutädeille. Miettisin että voisin tehä niin, että heti kun täytän 18, otan pikkuveljen mun luo asumaan. Isosiskoista toinen ei oo kykeneväinen ottaa sitä huostaansa millään ku se on niin sekasin ja toisella on 1½-vuotias pikkunen poika ja työt ni sille se tekis tiukkaa... Mut mulla ei oo työtä, ei lapsia hoidettavana, ei miestä, joka ei tykkäis ideasta ja loppujen lopuks oppisin pikkuveljen elättämisen avulla vastuuntuntosemmaks, right?
...Jos siis vaan sossu antais mulle rahaa siinä vaiheessa sen verran, että saisin maksettuu kaksion vuokran ja ruoat pöytään.

Tahdon Markuksen pois sieltä Helvetistä, jonka läpi mä jo kahlasin.

Mä niin inhoon meidän vanhempia. *huokaus*
Voisinkohan pyytää sossuja harkitseen tota, että Markus muuttais tänne ens vuonna? Jos alkaisin käydä töissä ja hommaisin meille sit enempi rahaa? Ens vuonna ajaisin ajokortinkin ni voisin sit kuskata pikkuveljee, jos se tarvis kyytii... Voisin saada sillon paremmin töitäkin kun on ajokortti. Asumislisän sais kuitenkin sen 80% vuokrasta kelalta, sit opintoraha, toimeentulotuki ja sit jos jotai töitä tekis...
Elättäiskö sillä 2 ihmistä jo?
Ehkä tiukkaa tulis, mut ois se parempi ku antaa pikkuveljen kärsii tuolla. Ehkä voisin myydä maalauksia/tauluja tai jotain vielä lisäks? Mistä muualta saisin rahaa? Jos tekis viikonlopputöitä ja sit viikkosin satunnaisesti iltatöitä?

Äh, kertokaa mulle mistä saan rahaa vielä enempi.

Jos Markus muuttaa tänne ni sit ois hoidettavana molempien bussikortit/autovakuutus+bensat ja muut(riippuu hommaanko auton vai en), kotivakuutus ja vuokra isommasta kämpästä, ruoat kahelle, vaatteet kahelle, mun koulukirjat, Markuksen koulun kaikki maholliset laskut, mun koulun maksut, harrastus Mamulle(se ihan varmana tarvii jonkun aktiviteetin), lisä-astiat ja aterimet, nettimaksu, juna-/bussimatkat kahelta vierailee välillä vanhemmilla... Ja tietty aina tarvii jotain yleishyödyllisii tavaroita kuten hygieniatuotteet, pyyhkeet, lakanat...

...Ajattelenko mä liikaa?
Stressaa.
Huolettaa.
Tahdon Mamun pois sieltä.

Apua.

Ne nukkuvat rauhaisasti...

...Mutta sinä et saa unta.

EN SAA UNTA.
*huokaus* Katon nyt kolmatta tuntia putkeen Miyavin dvd-juttuja. Seuraavaks varmaan sit Hopeanuoli. Pakko istua kattomassa näitä. Jos pistän laitteet kiinni ja jään yksin ajatusteni kanssa niin en tiedä mitä tapahtuu...
Pelkään omaa mieltäni.
Ei ole kiva tämä. Huomenna(tänään) varmaan hukun sitten liikuntatunnilla väsymykseen kun on uintia~<3 Siellä kivasti lillun sitten ja mummelit menee paniikkiin. Linkkis ei varmaan edes huomais vaa menis suihkujen puolelle kyyläämään ku tytöt käy suihkussa... *hyrr*
Joo. Jospa pistäisin vielä Myviä soittimeen ja vaikkapa nypin nukkaa mun matosta samalla.
Kuulostaa hyvältä ajan vietteeltä, don't you think?

P.s. Ostin tänään vaa'an. Olen läski. Ihan vaakakin todistaa. Sekin masentaa kivasti... *eyeroll*

Edenin kaakelit ovat vihertävän valkeat
ja se kloorivesi kirvelee silmää.
Minä osaan kellua, isä.
Minä osaan kuplia, isä.
Minua ei vieläkään kylmää.

Vedet tulee ihon läpi
olet unohtanut taas.
Nuku sinä kevään yli
hän odottaa veden takana...

Ne näkevät sinun hymyilevän...

...Mutta eivät huomaa kyyneleitäsi.

Joo.
Tajusin, että oon laiminlyönyt täysin tän blogiin kirjottamisen... Mutta mulla on hyvä syy siihen. Ihan liikaa on tapahtunut ja en oo jaksanu kirjottaa asioista, joita en osaa edes pääni sisällä käsitellä kunnolla...

Ensinnäkin. Saatan olla vakavasti sairas.
Toiseks. Mun perhe on yhä paska. Isällä ilmesesti kaks naista nyt samaan aikaan...
Kolmanneks. Tunnen olevani aina vaan enemmän yksin. Mun positiivinen naamio vahvistuu koko ajan, eikä kukaan näe sen taakse.
Neljänneks. Seurustelen, mutten oo varma osaanko tuntea mitään erikoista ihmistä kohtaan...
Viidenneks. Mun maailma tuntuu kaatuvan. Ne asiat, joihin uskon ja luotan, katoaa yks kerrallaan. Oon tajunnu tässä lähiaikoina kuinka naiivi ja lapsellinen oon ollu tähän asti.

...Joten joo. Hiukan huono olla taas kerran.
Mut ketä mä muka voisin häiritä mun huonolla olollani? En ketään. Siskolla on oma elämänsä, kavereilla omansa. Tyttöystävää häiriin muutenkin jo ihan liikaa ja idioottimaisen käytökseni takia melkeen pilasinkin jo kaiken...
Musta tuntuu vaan, että haluan olla yksin ja nukkua.
Nukkua koko loppuelämäni.
Musta tuntuu, etten voi saavuttaa mitään.
Miksi siis yrittää noustakaan?
*sigh*

There's no words
to describe this numbness.
I wanna fall asleep
and never wake up.

You would forget me
I know you would.
And I believe that
it would be the best
for you.

You could just move on
and leave me here alone.
I would be
one of your memories
and nothing more.

I know you'd be happy without me.
All of you would.
So...
Why am I still awake?

Ne kysyvät missä olet...

...Mutta sinä et pysty vastaamaan vaikeuksiltasi.

I'M BACK! *tuuletusta*
Eli heipä hei, minä taas täällä! Siitä onkin aikaa kun viimeksi kirjustelin tänne...
Ja paljon onpi tapahtunu.
On ollu bileitä, lisää bileitä ja taas bileitä. x'D
Ja on ollu ongelmia. Ihan liikaa. Aivan suunnattomasti. NYYH. *menee angstaan nurkkaan ja viiltelee hyppynarylla ranteet auki*

...

Joomoi. Tahotte kuulla niistä ongelmista, eikö? Ette? Noh, kerron kuitenkin, hah!
Noh, rakas itsekäs isäukkoni ja mukava äitipuoleni eroavat. Isä onpi pettänyt nyt jo toisen kerran vaimoaan(ensimmäinen kerta oli meidän äitin kans) ja vielä jonkun saman nimisen kanssa kuin minä! Kaiken lisäksi isosisko ja isukki on ilmiriidoissa ja isä purkaa kaiken turhautumisensa muhun, silleen oikein kivasti. Sanoipa herra tuossa vähän aikaa sitten, että enpä oo ollu mikään täydellinen tytär todellakaan. Hiukan on miekkosen arvostusmittari meikäläisen silmissä nollilla nykyään. Laski kuin lehmän häntä silloisen puhelun jälkeen. Oli ihanaa raivota ja parkua puhelimessa.

NO ANYGAYS!
Puhutaanpa mukavempia. Right?
Mä oon alottanu laihiksen!! Halleluja!! Ehkäpä tän laihiksen jälkeen en enää olisi se 'ruma ja läski smurffi'... Tosin smurffina ois varmaan kivaa. Sellanen valkone lätsä pääs ja valkoset housu-kenkä-yhistelmät jalas. Sienissä asustelis ja puhuis vaa smurffia. Melko smurffaavaa, eikö?
...Jaa.
Niiiiinjoo! Enpä oo varmaan täällä julistanut, että mun hiukset on kokenut kaikenlaisia muutoksia lähiaikoina. Ensin värjäsin siniseks, sitten tuli tekokuiturastat ja sitten ne veks ja leikkasin lyhkäseks(vaikka sinisenä pysyikin).
Vois tehä jonkun kuva-/hiuspostauksen täs kans joku päivä.

Ja jalkojakin särkee, angst!! Oon tänään hyppiny aamulla puol tuntii hyppiksel, sit 1½ tuntii koulus ja nyt sit puol tuntii kotona taasen. Ei taida pasghat luuni kestää. Sanovat, että riks-raks-poks ja sitten joku päivä en enää pääse ylös sängystä kun luut on jauhona. Ihana ajatus. Sitten menisin sairaalaan ja siellä oltais sitä mieltä, että pyörätuoli tai proteesit ja ofc mä valittisin proteesit ja bam! Jalat tipahtelee lattialle ja tilalle tulloo jokku über-tekniset. Sit jatkan hyppimistä niillä. *nyökyttelee itsekseen*

Niin ja Webbiskin kävi tänään. Tehtiin kanaa, ranskiksia ja Uncle Ben'siä. Oli hyvää, mutta kiitos sen, olen läski. Oksettaa kun vaan ajattelee kuinka paljon on syönyt tänään... *katsoo läskejään*
PAKKO HYPPIÄ VÄHÄN LISÄÄ, VAIKKA JALAT KUOLISKI!

Ja mä muuten inhoan kämppiksen poikaystävää. Joku hemmetin italiaano, jolle ei ilmesesti oo opetettu kuinka käyttään suihkuverhoa ja miten vessan mattoa siirretään... Saati sitten ikkunan avaamista suihkun jälkeen. Kiitos tämän ihanan ventovieraan miekkosen, joka käyttää mun kämppäni(omistan 50%!) suihkua ilman, että multa kysytään mitään, vessa lainehtii komeesti ja arvatkaa vaan, kuka meni sitten sukat jalassa vessaan?
ARGH, en tykkää ku sukat on nyt ihan litimärät!!!!!! *KIEHUU*
Lähetän ton ihme Alfredon(feikkinimi, ofc) takasin jonnekin Italiaan, jollei se opi käytöstapoja. Tai vaikka heitän sen ite. Niinku keihään. Fiuuu vaan! Osuu sitten mukavasti johonki Pisan kaltevaan torniin tai muuta vastaavaa, mut sen siitä saa ku kastelee mun sukat ja käyttää mun astioita STNA! *ärinää*

Äh.
Ehkäpä vaan jatkan hyppynarulla hyppimistä koko yön.
Kuluttais mukavasti ja sais vähän purettua pottuuntuneisuuttakin samalla...
Onneks to-pe on helalomaa~<3

Ne luulevat sinua vahvaksi...

Mutta todellisuudessa et edes tiedä minne mennä...

<--Tässä mun uudet hiukset. Olen siis blondi nykyään, kiitos Stockalta ostetun värinpoistoaineen.
Siitä onkin jo hetki kun tänne olen viimeksi kirjoittanut, johtuen siitä, että oli koeviikko ja rahaongelmat on painaneet päälle pahemmin ku Hitler Natziensa kanssa... Ei kivaa.
Koeviikko... Noh, se oli ihan pershiistä. En tykkää kokeista. Ja sitäpaitsi mun pitää uusia ruotsin ja hissan koe, kiitos migreenin ja kuraattorin. Uusintoja odotellessa.
Koulusta puheenollen... Hellu hajos tänään koulussa. o__oU Se vaan itki ja sillä oli kauhee paniikkikohtaus... Mä siinä sitten halailin sitä ja puhelin kaikkee randomia. Ahisti kun en osannut oikeen sanoa mitään. Mut kait se siitä.
Ja Hellun ahistuksesta päästään mun ahistukseen. x'D
Ekaks; mulla on melkeen 400e laskuja mun nimillä maksamatta. Ahistaa ihan sikana, enkä tiedä mitä kuuluu tehdä kun ei noi sossutantatkaan ole ottaneet yhteyttä, vaikka on luvanneet sen tehä. Tokaks; puhuttiin tänään mesessä parinkin tyypin kanssa syömishäiriöistä... Ja kun mulla on ollut syömishäiriö... Ahmimishäiriö BED, niin alkoi ahdistaa sekin, sillä nyt on taas tullut näitä syömiskohtauksia stressin myötä. Jos siis jatkan yhtä stressaavaa elämää, saattaa toi ahmimishäiriö palata...

Ahmimishäiriöstä hiukan(sillä sitä harvat tietää):

BED(Binge eating disorder) on ahmimishäiriöiden joukkoon kuuluva tavallisin epätyypillinen syömishäiriö. Sitä sairastava ei pysty aina kontrolloimaan syömistään vaan saa silloin tällöin ahmimiskohtauksia ja syö suuret määrät ruokaa. Tyypillisesti hän myös salailee syömisiään, tuntee häpeän tunnetta eikä kykene lopettamaan.

Ahmimishäiriö – kuten kaikki muutkin syömishäiriöt – ovat vakavia sairauksia ja hoito tulisi aloittaa mahdollisimman pian hyvän parantumisen saamiseksi. Pahimmillaan syömishäiriöt voivat aiheuttaa jopa kuoleman tai muita vakavia sivuvaikutuksia.

Ahmimiskohtaukset ovat toistuvia ja hallitsemattomia. Syötyä ruokaa ei oksenneta, mutta joskus ahmimista yritetään hallita jättämällä ateria väliin aamulla tai aamupäivällä, joka taas johtaa helposti ahmimiskohtaukseen iltapäivällä tai illalla. Laihdutusyritykset usein laukaisevat ahmimisen, joten ne olisi syytä lopettaa.

Ahmimishäiriö on yleisempää naisilla, ja se alkaa usein jo nuorella iällä.

Ahmimishäiriön oireita:
1. Toistuvat ahmimiskohtaukset
2. Kohtaukset ovat hallitsemattomia
3. Ruokaa ei oksenneta, mutta joskus ahmimista yritetään hallita jättämällä ateria väliin aamulla tai iltapäivällä, joka johtaa helposti uuteen ahmimiskohtaukseen iltapäivällä tai illalla
4. Syömisen salailu ja häpeän tunne

Ahmimishäiriön komplikaatioita:
Ahmimishäiriön keskeiset komplikaatiot liittyvät lihavuuteen ja ylipainoon. Näitä ovat muiden muassa diabetes ja eräät syöpätaudit.
-Wikipedia

...Että tällasta. Söin taas tänään ihan hirveästi(aamupalaa, kouluruokaa, pizzan, omenoita, hapankorppuja, vaahtokarkkeja, kirsikkatomaatteja rasiallisen, pari sämpylää, jogurttia...) ja nyt on oikeasti huono olo. Tekee mieli syödä jotain.
On se jännä kuinka ruoka voi olla paras ystäväsi, mutta samalla pahin vihollisesi...
En uskalla edes koulussa hakea lisää ruokaa, koska ahdistaa ajatella, että toiset pitäisivät mua ahmattina. En ole edes siskolleni puhunut tästä, enkä aiemmin asiaa ole kovin julkisesti tuonut esille... Mutta nyt kun olen paremmassa kuosissa, päätin kertoa hiukan ahmimishäiriöstä kaikille, koska monet sitä vähättelee. Useasti muakin luullaan vaan läskiksi, joka vaan syö makeisia päivät pitkät ja röhnöttää sohvalla TV:n edessä, mutta se ei ole niin. BED on ärsyttävä sairaus, enkä koskaan olisi halunnut sitä kokea, mutta ei voi mitään. Ajatukset vaan pyörii ruoan ympärillä ja vaikka yrittää hallita syömistään, huomaakin jossain vaiheessa taas ahmineensa aivan liikaa.
Tässä kaksi sanaa, jotka kuvaavat ajatuksiani ahmimishäiriöstä:

Vihaan tätä.

Ehkäpä myöhemmin pistän lisää tietoa siitä, kuinka ahmimishäiriötä vastaan taistelu mun arkielämääni vaikuttaa taikka sitten teen sille aivan uuden blogin. On se kuitenkin aika iso juttu ja siitä riittää kyllä puhuttavaa... *HUOKAUS*

Mutta näin tällä kertaa. Tekee mieli syödä ja varmaan lopulta ratkeankin vielä syömään, mutta jospa nyt kuitenkin yritän vain mennä nukkumaan...

Masennus, ahdistus, stressi, vitutus ja ahmimishäiriö.
-Pulla,