...mutta et osaa.
Eilinen ilta oli ihan hirveä. Siskoni oli huonolla tuulella ja purki ärsyyntyneisyyttään myös muhun... En oo koskaan aiemmin riidelly Maijun kanssa näin vakavasti jostai mitättömästä asiasta.
Nukuin huonosti. Itkin ensin puolesta yöstä johonkin kahteen asti... Koitin nukkua, mutta nukahdin vasta joskus hiukan ennen viittä. Heräsin joskus ysin aikaan kun olin nähnyt jotain painajaista, mutten pystynyt ees muistamaan sitä. Kaiken huipuksi mulla oli kymmeneltä herätys, mutta nukuin sen ohi ja heräsin yhentoista aikaan.
Psykologi oli puoli yheltä. Se muistutti mua, että pitäis muuttaa mun tekoja, sillä jos käyttäydyn pitkään niin kuin nyt niin masennus vain pahenee. Onneksi sain hiukan kehujakin kun oon oppinut tunnistamaan tunteita(joo, kuulostaa tyhmältä, mutta mä oon tosi alottelija kaikenlaisten tunteiden kanssa). Oon kuulemma myös ihan liian vaativa itseäni kohtaan... "Jos vaadit itseltäsi jotain sellaista, johon et vain tällä hetkellä pysty niin etkös ole hiukan epäreilu itseäsi kohtaan?" sanoi psykologi. Niin kai se on... Mutten osaa olla reilu itseäni kohtaan.
Noh, kävin seuraavaksi kelassa ja nyt on elatustukihakemus vetämässä... Jospa vaikka vihdoin ja viimein saisin jotain rahaa mun vanhemmiltakin kun ovat mua niin hyvin elättäneet. *eyeroll*
Shoppailinkin jonkin verran, koska tarvitsin naamarasvaa, valkoiset hanskat cossiin ja elmu-kelmua. Nii ja njuu, Fida-nimisellä lähetystorilla oli -50% kaikesta ale. Ostin sieltä melkein polviin asti yltävät shortsit, valkosia lakanoita(halpaa kangasta) ja maton.
Harmi, että näytän näissä shortseissa pahemmalta ku mursu bikineissä. *sigh*
Ja hyi kuinka paljon oon tänään syönyt! Aamulla muroja, kaupungissa pätkiksen ja jäätelön, kotona kokonaisen valkosipulivoipatongin ja banaanin... Ja vielä pitäis iltapalaaki syödä. Viddu. Enkö mä koskaan opi?
Mutta oon lähdössä juoksulenkille kyllä kunhan oon kirjottanu tän loppuun...
Yhteenvetona:
Vituttaa. Masentaa. Ahdistaa.
Plus inhoan itseäni taas tuplasti enemmän.
Kiitos ja kumarrus, nyt lähden juoksemaan.
Psykologis on kyllä siinä oikeassa ettei kannata vaatia itseltään liikaa. Parasta olis pyrkiä jollakin tavalla haastamaan itseään asioita jotka ovat itselleen uusia, mutta sillä tavalla kuitenkin että ne on kuitenki vielä hauskoja jossakin muodossa. Esim jos keksii tarpeeks hyvän tekosyyn tehä jotai / haastaa itseään, niin sillo se on paljon helpompaa, mut idea olis kyl että sen haasteen jälkee olis viel hyvä fiilis. Jossaki vaiheessa voi kyllä loppua ideat kesken, mut kai niitä vanhoiki voi käyttää tiettyyn pisteeseen asti loppuun?
VastaaPoistaJoku tyylii uusien asioiden löytäminen itsestään, uusien asioiden oppiminen ja just ton tapanen on paljo helpompaa jos keksii tapoja taivutella itsensä.
Mitä tulee painajaiseen, ehkä on parempi ettet muistanut sitä. Voi jäädä vaivaamaan vaa mieltä liikaa jos niihin kiinnittää liikaa huomiota. Voin kyllä suositella pohdiskelua hiljaisessa tilassa sillei et tyhjemtää mielensä, antaa ajatusten tulla vapaasti, ja sitten koittaa löytää uusia näkökantoja asioihin. Rennossa tilassa pohdittujen asioiden sisäistäminen ja käyttöönotto arkeen voi taas olla vähä haastavampaa, ehkä joku päiväkirja jokasen session jälkee jonne voi laittaa merkille mitä kaikkea on tullut mietittyä? Mulla on ollut iha erillainen ajattelutapa hetkellisesti ain välil