...mutta sinä tunnet pimeyden sisälläsi.
En oo kirjoitellut pariin päivään...
Oon tehnyt asuja ja saanu aika hyvälle mallille niitä.
Mutta mulla on ollut ihan hirveä olo.
Kukaan tuskin on ees huomannu, sillä en oo kertonut kellekään... En oo kertonut ihan kaikkia juttuja kenellekään, en edes mun psykologille, vaikka yleensä kerron sille.
On asioita, joita häpeän. On asioita, joita en voi antaa itselleni anteeksi, enkä pysty unohtamaan. En tahdo kenenkään tietävän, koska he huolestuisivat, eikä minun vuokseni saa olla huolissaan.
En ole sen arvoinen.
Olen saanut osakseni jo hirmuisesti ymmärrystä ja tukea, joten en halua enää lisää. Alkaa tuntua siltä, että olen velkaa kaikille, sillä vien itsekkäästi liian monen auttajan huomion. Entä ne ihmiset, jotka eivät vielä saa apua, vaikka sitä tarvitsisivat?
Minullahan on kaikki hyvin.
Tuntuu, että olen sanonut jo nyt liikaa...
Mun pitäisi pysyä vaan hiljaa. Toivon hartaasti, ettei kukaan huomaa...
Katsokaa muualle, pyydän.
-END
Minna, anna muitten auttaa. Et vie kenenkään muun paikkaa sillä, että saat itse apua. Tarviit lisää ymmärrystä ja tukea, ja varmasti myös saat sitä, jos vaan annat muiden antaa.
VastaaPoistaOo kiltti.. älä sulkeudu takas kuorees, anna muitten auttaa vielä entistä enemmän.<3