...ja kun olet aikeissa täyttää sitä, et voi.
Kello on tosiaan pikkuhiljaa jo kolme... Meinasin alkaa täyttää ruokapäiväkirjaa netissä, mutta tajusin, etten voi. Miksikö? Siksi kun en ole muistanut syödä mitään vielä. Ei mulla kyllä nälkäkään vielä ole...
Ennen en pystynyt olemaan syömättä.
Ainoastaan pahimpien masennuskausien aikaan en pystynyt syömään, mutta nyt en edes huomaa kun en syö. Jännää sinänsä, sillä olen aina ollut melkoisen riippuvainen ruoasta - se oli ainut ystäväni silloin kun kaikki muut hylkäsivät. Toisaalta tulee melkoisen vapaa olo kun en ajattele koko ajan ruokaa, niin kuin ennen.
Painoa on taas pudonnut kilon verran, mutta en ole tyytyväinen ennen kuin menee tasaluvun alapuolelle. Olen kuitenkin huomannut pystyväni todella tähän! Pystyn pudottamaan painoa kunhan vain haluan! Liikunta ja vähäiset hiilarit on tehny hyvää.
Huomasin myös, että olen nyt ollut jo pari päivää sisällä, tekemättä mitään erikoista. Tahdon vain nukkua koko ajan ja unohtaa kaikki velvollisuudet... Toisaalta tänään on pakko lähteä kauppareissulle kun jääkaapissa on pelkkä valo enää. Omenoita, banaaneita ja avomaankurkkuja pitää saada! Lisäks vessapaperi on loppu yhy.
Ajattelin myös hakevani tänään kiinalaista ruokaa, palkitakseni itseäni hiukan. Tosin päätin hölkätä sinne kiinalaiselle ensin(sinne on vaan pari kilsaa). Paluumatkalla tarvinnee ottaa bussi, ettei ruoat kärsi. Jollen sitte mee sinne buffettiin syömään... Ois kyllä hyvää ja sais friteeratun banaanin ja jätskinkin~!
No mut ehkä kuitenkin käyn ensin suihkussa, menen sinne kiinalaiseen ja käväsen sitte kaupassa jossai vaiheessa. Päätöksiä, päätöksiä~
-END
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti