...ja sinä itkit.
Päiväsairaalan haastattelu oli tänään. Ensi viikon maanantaina alkaa sitten parin viikon intensiivihoidon jakso...
Itkin kun tunsin löytäneeni paikan, jossa minua ymmärrettiin.
Saapuessani paikalle, psykologini kysyi minulta 'oletkos sä hoikistunut?'... Vastasin, että en tiedä, tuskin.
Seuraavaksi istuttiinkin päiväsairaalan neuvotteluhuoneessa psykologini ja päiväsairaalan lääkärin kanssa puhumassa musta ja mun tilanteesta. Lääkäri sanoi mua järkeväksi nuoreksi ihmiseksi, joka on tosi kypsän oloinen, vaikkei ole vielä edes täysi-ikäinen. Kyselivät multa mun paniikkikohtauksista, menneisyydestä, asemasta perheessä, masennuksen pahentumisen käännekohdista, hyvistä ja huonoista ajoista.
Lääkäri päätyi siihen tulokseen, että mulla ei ole mitään psykoosiin(harhojen/yliluonnollisen kokemiseen) liittyvää vaan multa löytyy vakava masennus ja lievää paniikkihäiriötä. Tästä asiasta olin kyllä aivan samaa mieltä.
"Tollasen menneisyyden kokemisen ja tollasten paineiden jälkeen ei oo ihme, että voit huonosti."
Oli ihana tunne kun joku oikeesti tuntui ymmärtävän mua, vaikkei ees tunne niin hyvin.
Jotenkin se loi toivoa, että en tuu aina olemaan tällanen vaan kärsin nyt vaan menneisyyteni ja paineiden jälkivaikutuksia. Voin ehkä vielä joskus oppia olemaan taas oikeasti positiivinen.
"Se todellinen sinä ei ole kadonnut sieltä vaan masennus painaa sen päälle ja sanoo, ettei mitkään rakastamasi asiat ole enää arvokkaita."
Onko se elämäniloinen ja pienistä asioista iloa löytävä Minna siis vielä jossain täällä? Istuuko se nyt muurieni takana pimeässä yksin ja miettii milloin pääsisi taas ulos vankilastaan? Onko masennukseni sulkenut todellisen minäni lukkojen taakse?
Kuulostaa kyllä järkevältä...
Mutta onko mun voimat riittävät vapauttamaan mun todellisen minäni?
Ehkäpä tarvitsen juuri siihen muiden apua...
Ainiin. Kävin syömässä Raxin salaattibuffetissa - en oo koskaan ennen syönyt niin vähän Raxissa! Söin vaan yhden lautasellisen salaattia, join kaksi lasillista spritea ja söin kaksi pientä jäätelöannosta. EN OO RAXI-LÄSKI ENÄÄ<3<3<3 (...joomoi)
Kotimatkalla sitten törmäsin Elixia-tyyppeihin ja hetken harkittuani liityin Elixiaan. Sain kaupan päälle 1½ kuukautta ilmaiseksi, jäsenmaksunkin ilmaseksi ja jopa premium-jäsenyydenkin kaupanpäälle! 63e per kuukausi ja Elixialla on näköjään Zumbaakin! Lisäks aamupalaaki saa sieltä. :'o
Oli mun mielestä hyvä tarjous ja nyt voin sitte heti huomenna mennä mukaan Zumbaan ja käydä salilla ihan millon haluan. Plus sossu luultavasti maksaa mulle kuntosalimaksut, koska ne rahottaa mun harrastuksia. :D
Elikkäs nyt meikästä tulee kunnon kuntohirmu ja syksyyn mennessä oon sit iha mallimitois! ...oisinkin. Mut ei koskaan pidä sanoa ei koskaan!
Tuli vaan jokseenkin hyvä fiilis, et sijoitan oikeesti mun terveyteen ja fyysiseen kuntoon.
Tänään syönyt:
-Raxin salaattibuffet 1 annos
-kaks jäätelöä
-kaks lasia sprite zeroa
Liikkunut:
-Polkypyöräily 10km/n.50min
Ps. Saan ehkä New Rockit synttärilahjaks!!!! Kuolen jos saan ne kengät uh ah. 130e postikuluineen... Mut täti, Niina ja ehkä yks perhetuttu rahottaa mulle ne. :D ASDFGHJKLÖÄ, OON INNOISSANI HEI!!
-END
kultapieni sä olet laihtunut eikä sun pitäisi murehtia syömisiä ja liikuntaa noin, se vaan stressaa ja aiheuttaa enemmän murhetta ! varsinkin tuo oksennus mistä kerroit aiemmin on tosi huolestuttavaa ja aiemmin kalorinlaskenta sun muu, älä lähde sille linjalle.
VastaaPoistatsemppiä paljon ja haleja ! en osaa sanoa oikein muuta mutta kyllä sä vielä nouset vaikka pilvirintama näyttäs kuinka tiiviiltä ja mustalta.
ps ei kaikki ihmiset ole mitenkään litteämahaisia ja laihoja. fakta on että meistä on moneksi :---)
VastaaPoistaJos välttämättä tuntuu et haluut kokeilla jotain uutta niin karppaaminen on semmone joka auttaa nopeesti eikä tarvi olla nälissään ja muutenki, www.karppaus.info on loistava sivusta et pääsisit alkuun! Suosittelen!
VastaaPoista