Aamu alkoi hyvin, pääsin ylös sängystä aikaisin ja olin puoli tuntia edellä aikataulua kun pääsin päiväsairaalalle asti. Tosin jalkoja särki ihan vietävästi koko aamun ja aamupäivän, mutta no jaa.
Päiväsairaalassa otin jostain syystä taas sen positiivisen roolin... Esitin puheliasta ja hymyilin koko ajan, vaikkei tehnyt mieli olla sellanen.
Noh, sitte meillä oli hoitoneuvottelu(mä, mun omahoitaja ja päiväsairaalan psykologi oltii mukana) ja mietittiin mun masennuksen syitä ja ongelmia.
-liian korkea vaatimustaso itselle
-muiden asioiden murehtiminen
-positiivisen roolin vankina olo
-päivärytmi
-mielialan suuri aaltoilu
-järkevän ja viisaan tyttären roolin vanki
Ynnä muita ihania päätyi ongelmalistalle. Lisäksi mietittiin keinoja, miten näitä ongelmia voisi lievittää... Tajusin, etten pysty selvittämään ongelmiani itse. En osaa yhtäkkiä vain olla vaatimatta itseltäni 100% täydellistä suoritusta taikka keskittyä vain omiin asioihini...
Jaa miksikö tän tajuamisella oli nii iso vaikutus?
Koska tosiaan tajusin, etten pysty selvittämään omia ongelmiani, vaikka mun pitäisi.
Mun mielessä mun pitäisi olla viisas ja fiksu ihminen, joka osaa selvittää omat asiansa ja tekee kaiken täydellisesti oikein.
Ja nyt huomaan, etten pystykään olemaan täydellinen.
En pysty olemaan täydellisen positiivinen, täydellisen itsenäinen taikka täydellinen onnistuja. Joskus onnistujatkin epäonnistuu... Jollei muussa niin omissa tunteissaan.
Tosin sekin riippuu aina siitä, mikä luetaan epäonnistumiseksi ja mikä ei.
Kamalan sekava olo. Joudun rakentamaan minäkuvani kokonaan uusiksi, sillä 'pakko olla täydellinen muiden silmissä' on ollut mun minäkuvan perustana jo niin pitkään, etten osaa olla ilman sitä... *huokaus*
Mutta nii... Loppu päivä päiväsairaalassa meni hiukan silleen ajatuksissa. Plus me tehtiin sen yhden Tiian kanssa palapeliä ja musta tuntuu, että saan siitä uuden kaverin. Outoa, että saan uusia kavereita, vaikken esitä koko ajan ilosta...
Äh, tyhmä sekava fiilis, mee pois!
Toisaalta hämmennys on kuulemma hyvästä(psykologin mukaan). Mutten silti pidä tällasesta 'matto vedetty jalkojen alta'-tunteesta...
Tänään oon kuitenki syöny... noh, hyvin ja paljon.-2 ruisleipäviipaletta voilla, kurkulla ja tomaatilla
-perunamuusia
-kaksi keskikokoista silakkapihviä
-porkkanakuutioita(<3)
-kaks lasia mehua, lasi maitoa
-pieni pullasiivu
-3 ruisleipäviipaletta juustolla
-Pepsi Maxia
About 1534kcal tullu yhteensä tänää mässättyä. Hirvee luku. :(
Kulutus on tänää ollu noin 2319kcal...
Eli 785kcal lähteny tänää kehosta.
Voisin käydä vielä kevyellä pyörälenkillä ni sais lähteneiden kaloreiden luvun tonniin.
...välipäivät on tyhmiä.
-END
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti