...ja sinä mietit minne se johtaa.
"Päiväsairaala 3 tarjoaa tehostettua psykiatrista avohoitoa tamperelaisille 18-30 -vuotiaille nuorille aikuisille, joilla on vakava mielenterveyden häiriö."
...vakava mielenterveyden häiriö. Kuulostaa jotenkin niin epätodelliselta...
Enhän mä ees sais olla mitenkään sairas, koska mä olen se hymyilevä Minna, eikö?
Mulla on huono olo. On ollut jo pari päivää, enkä tiedä yhtään mistä se johtuu. Ehkä painajaiset vaikuttaa asiaan taas? Näen niitä jälleen joka yö... Nytkään en halua mennä nukkumaan painajaisten pelon takia.
Viimeisin muistiin jäänyt uni oli kun mulla oli siivet ja kidukset... Yritin paeta lentäen, uiden, juosten, kaikin mahdollisin keinoin mua jahtaavia ihmisiä, mutta ne ei luovuttanu. Lopulta ne uuvutti mut loputtomalla jahtaamisellaan, repivät multa siivet selästä, muuttivat mut kokonaan mereneläväks ja heittivät pieneen sumeaan lampeen. Olin sen lammen ainut asukki...
Mä en taaskaan tiedä.
Ahdistaa, masentaa, kyllästyttää, inhottaa, kuristaa...
Tänään toivoin jotain, mitä en koskaan ennen elämässäni ole toivonut - toivoin olevani massa. Silloin kukaan ei katsois mua, kukaan ei huomais mua ja olisin normaali...
Tosin tuskin se tekis mua yhtään onnellisemmaks, koska rakastan olla erilainen.
Outoa kun on pää näin sekasin. Nykyään on vaikeaa puhua siitä, mitä itse voisi tehdä toisin kun on oppinut vanhemmilta, ettei koskaan saisi myöntää olevansa väärässä. Pystyn tosin myöntämään väärässä olemisen kaiken muun suhteen helposti, mutta omien sisäisten ongelmieni kohdalla en vain osaa. Tai en halua. En tiedä.
Miten voi olla ihminen näin sekaisin?
Huono olo. Söinkin tänään taas liikaa. Läskeys oikein paistaa. Ihanaa.
Voisiko joku tehä mulle rasvaimun? Tai pistää mut koomaan pitkäks aikaan ja antaa vaa hiukan ravintoa ni keho kuihtuis sellaseks miniks...
Katsoin tänään bussissa istuessani kaikkia litteämahaisia ihmisiä kadehtien. Jotenkin tunnen itseni huonommaksi ku muut kun olen tällanen pallo...
Mutta miten saan itseni syömään säännöllisesti ja terveellisesti kun haluan vaan syödä koko ajan? Voisin syödä itteni kuoliaaksi... Ruoka on liian hyvä lohduttaja, liian hyvä tunteiden turruttaja, mutta myöskin petollinen kaveri.
Nytkin kun ahdistaa niin tekis mieli syödä kaikki, mitä kaapista löytyy, jotta toi kuristava tunne menis pois. Psykologi sanoi mulle, että mun pitäis löytää toinen keino purkaa ahdistusta ja kohdata sitä... Mut miten ruoan voi muka korvata jollai syvähengitysharjotuksilla? Äh.
Joskus vaan tuntuu, että mussa on liikaa vikaa.
Eikö kukaan vois huoltaa mua? Vaihtaa vanhat piuhat uusiin ja sit ois taas kaikki hyvin?
Ehkä mun siinä mielentilatutkimuksen raportissa ne meinas premorbideillä piirteillä oikeestikin skitsofreniaa edeltäviä piirteitä...
En ihmettelis.
Tosin se tyyppi sanoi, että se meinaa sitä, että vaadin itseltäni liikaa... Pfft, sanon minä.
Tahdon syödä.
Syömisestä mietin, et se voi olla seuraus eikä syy? Mä ainakin näkisin sen niin että se on jotkin muut asiat ku johtaa syömiseen, että se itse syöminen ei oo ongelma.
VastaaPoistaToi sairaala / osasto juttu ei kyl iha kauhee vakuuta mua. Oon kuullu nii paljo huonoo niitte toimivuudesta / siitä hengestä mitä siellä on. Joku paljon parempi vaihtoehto vois olla vaikka itsenäistymis kämppä? Koita löytää jostai sellanen / ota asia puheeksi psykiatrin kanssa? Se olis sillei et muuttaa kerrostaloon jossa asuu muita ihmisii joilla on vaikeuksia itsenäistymisen kanssa, mut jokaisella on oma huone tai jtn? ja et yks ohjaaja sitte pitää kirjaa ja tarkkaa vahtia että ihmiset suorittaa päivittäisiä toimintoja / rutiineja (ruoanlaitto, pyykinpesu yms?) . Vois olla iha jepa
Kannattaa yrittää vaa mahdollisimman paljon unohtaa huonot unet. Kannattaa vaa yrittää mahdollisimman paljon ajatella positiivisesti kun voi, ja ajatella ettei menneisyyttä pysty muuttaa, ja yrittää muutta elämää parempaan suuntaan siinä hetkessä / tulevaisuudessa.
Mulla syöminen on ongelma juuri siksi kun välttelen sen avulla vaikeiden asioiden käsittelyä. Se on mulle pakoreitti... Ja mun pitäis kohdata ja hyväksyä niitä asioita joita pakoilen... Mut en osaa. :(
VastaaPoistaToi on päiväsairaala, joten oon siellä vaan puol ysistä kahteen per päivä. En suostunut kerran menemään suljetulle kun itsekin kuullut ihan liikaa huonoa sieltä. Eli tavallaan toi päiväsairaala on niinku koulus kävis, mutta siellä on vaa psykologeja ynm... Intensiivihoidoksi sitä kutsuvat.
Ja siis mähän oon jo Tampereen Nuorten Turvatalon asiakas itsenäistymisen tuen puolella. Mutta kun ongelmana ei siis ole itsenäistyminen vaan mun maahan poljettu itsetunto ja sosiaalisten tilanteiden vaikeus...
Positiivisesti oon aina ajatellut. Jos en olis niin olisin jo kauan sitte päätyny sinne suljetulle taikka hautaan. Mutta taas tässä tulee yks pointti: en sais kuulemma aina vaan olla positiivinen, koska muuten en tosiaan kohtaa mitään kielteisiä ja vaikeita asioita.
Hymyileminenkin on mulle pakokeino. :(
...tuli romaanivastaus.
Ok. Sosiaalistentilanteiden pelko on sellanen jota oon kans itekki yrittänyt tässä haastaa, niin mä en oikee kauheen hyviä vinkkei siihen. Aikasempaan merkintään kirjotin senm ettö koittaa "huijata" itseään menemään paikkaan joka voi aluksi tuntua epämielyttävältä, mut koittaa tehä siit kokemuksest mahollisemman hauskan tuntosen taval tai toisel. Toinen on just se et koittaa jäädä ulos hengailee pidemmäks aikaa, joskus se on voinut olla sitä et on jäänyt istumaan johonki kahvilaan vähäks aikaa miettii jtn asioita.
VastaaPoistaKäytän tällä hetkellä sellast lääkettä ku valdoxan, mikä on miljoona kertaa parempi kuin mitkää mun aikasemmista SSRI:stä mitä oon käyttänyt, ku tällä ei oo sellasii vähänkää huonoi sivuvaikutuksii (ei pitäis olla mitää huonoi sivuvaikutuksii ekan viikon pienen päänsäryn tai yms. jälkeen), vaan päinvastoin päinvastoin. Mä oon saanut kokea (ja jälkeenpäin lukenut netistäkin), että tän pitäis kuulema vaikuttaa uniinki positiivisella tavalla (ja tää onki joillekki univaikeuslääkekki). Joskus se on ollut sitä luokkaa et ne on ollut lyhyempii, monesti vaa positiivisia unia, mut en kyl osaa arvioida kui paljo lääke sit on vaikuttanu niihin uniin.
Pääsäännöllisesti tän pitäis auttaa pitkäl aikavälil just tohon sosiaalistentilanteiden pelkoihin, mut kute mä ite tiedän ja mun aikasemmat lääkäritki jo ssri aikoina, se vaatii sitä että menee ulos kans, ja se tietenki onki ollut mulle vähä hankalampi osuus hoidosta :D
Mut ehkä täst vois olla sulle apua jo pelkästää tohon uni ratkasuun? Tää ku tuntuu olevan sellane 2-in-1 lääke, ilman mitää huonoi sivuvaikutuksii.